Joulun esteenä oli työ. Oli se sitten kuinka maailmaa syleilevä työ hyvänsä; on se silti työ.

Jo viimeisenä työpäivänä alkoi joulu hiipiä mieleen. Kun pohdiskelin työtovereiden joulumuistamisia viime kiireissäni. Erilaiset suklaarasiat vaihtoivat omistajaa, mutta kukapa niitä rasioita itsellekään ostaisi. Olisi muuten ihan hirveä pettymys, jos ei saisi yhtään joulukonvehti- tai muuta herkkurasiaa jouluksi. Eihän sellaisia kait kukaan laita ostoslistaan kohdaksi: osta joulukonvehteja.

Ja sitten sai laittaa puhelimeen viestin: minut tavoittaa seuraavan kerran 27. päivä. Upeaa. Eli siis nyt tämä joulu on oikeasti ihan omalle elämälle pyhitetty. Toisin sanoen voin keskittyä ystävieni, perheeni ja rakkaitteni muistamiseen ja unohtaa muualta tulevat toiveet. Eli yksi yksi repimissuunta vähemmän.

Joululahjat pääsivät erilaisiin paketteihin. Erityisesti vanhat lahjapussit sekä erityisesti alkon pullolahjapussit ovat olleet kierrätyksen kohteina. Ei uskoisi, kuinka erilaisia lahjoja pullopusseihin mahtuu. Voi sitä nauhojen käherryksen riemua ja jo muutaman lahjan antamisen iloa. Se voittaa lahjojen saamisen 10-1.

Ja eilen sain koristella joulukuusen. Siitä edellisestä kerrasta on aikaa, koska uudet kissamme ovat kaataneet sen niin useasti, että kuusesta luovuttiin. Nyt kuusi on piilotettu kissoilta pieneen huoneeseen, mutta sitä voi nyt mennä rauhassa ihailemaan.

Olen siis lapsi jälleen. Hauskaa Joulua!