Minä en kauheasti jaksa lukea runoja. Arvostan kyllä tarkkaan harkittuja lauseita silloin, kun ne yllättävät tai hauskuuttavat tai parhaimmillaan itkettävät. Mutta että niitä lukisi siis kirjan verran. Luultavasti olen aivan liian kärsimätön. En jaksa lukea yhtä runoa kerrallaan, vaan haluan kirjan loppuun. Silloin ahnehdin ja uuvun, enkä jaksa. Näin on käynyt myös todella usein sen ns. ison kirjankin kanssa. Kirja pitää saada luetuksi loppuun kuukauden sisällä, mieluiten viikon.

Runot voivat kuitenkin olla upeita. Olin toissailtana työyhteisömme runoillassa, jossa jokainen sai halutessaan lukea haluamansa runon. Oli kyllä herkkä ja tunnelmallinen ilta. Runoja oli hauskoista hengellisiin, lapsekkaista aistikkaisiin. Kaikki saivat näyttää omat lahjansa: Kuka halusi lukea nojatuolistaan, kuka lausua ja kuka huutaa. Ja toisaalta itse tekstit veivät omaan huikeaan maailmaansa.

Joten hyvät ihmiset, kutsukaa ihmisiä kylään ja pitäkää runoilta! Syksyn pimetessä se lämmittää mieltä ihanasti ja saa ihmisistä uusia puolia esiin.