Tilanne on nyt sellainen, että tein juuri äsken opinnäytetyöstäni pdf-version. Se tarkoittaa sitä, että en aio lisätä, muokata enkä muuttaa työssäni mitään.

Epäusko iski. Olen ensinnäkin aivan varma siitä, että huomenna teen kaiken uudelleen, koska huomaan virheen, joka on pakko korjata. Tai sitten muuten vaan tajuan, että ei. Tämä ei voi loppua näin.

Mutta jos... Jos se olisikin nyt valmis. Entä jos en enää oikeastikaan koske siihen, vaan se on... ...valmis! Hui. Ei saa vielä huutaa, vaan pitää kuiskata. Se voi olla valmis. Se on käsittämätöntä.

Tällä viikolla se selviää, koska se pitää painattaa tällä viikolla. Ja silloin se on valmis! Hui, taas huutomerkki...