On iskenyt minuun. Tuntuu kuin pienetkin asiat olisivat hirvittävän suuria ja tärkeitä. Tänä aamuna en pystynyt päättämään, mitä teen missäkin järjestyksessä. Aivan kohtalokkaalta tuntui yhdistelmä kahdessa eri liikkeessä työasioissa käymisestä, bussilipun lataamisesta ja tulevien ostosten kuljettamisesta. Päädyin istumaan tunnin kahvilla valittaen asiasta.

Olen nukkunut mielestäni riittävästi. Viime yönä yhdeksän tuntia. Minusta minulla ei ole liikaa työ-/ omia asioita murehdittavana; ei pitäisi olla stressiä. Mutta siltikin pienet asiat tuntuvat suurilta. (minkä taisin jo sanoakin.)

Miksi kerron tästä teille armaat lukijani? Ehkä siksi, jos jotakuta muutakin sattuisi väsyttämään ilman syytä. Että tämä ei olisi mikään ihmeellinen erikoinen -vain-minulla-oleva -juttu.