Tätä oli jo kyllä vähän odotettu. Bournet ovat olleet tähän asti hyvin laadukasta agenttiviihdettä. Sellaista, jota bondit ovat saaneet kaukaa vain kadehtia. Siten toiveet myös viimeisen suhteen olivat korkealla.

Ja olihan se, jos ei nyt aivan odotusten veroinen, niin laadukas toimintarämistys. Maita oli bongattavaksi monia, ja huumorilla, taidolla ja nokkeluudella höystetyt kohtaukset pitivät mielenkiinnon yllä. Ehkä varsinainen tarina oli taas vähän jäänyt jalkoihin. Tiettyjä henkilöhahmoja, joiden merkitys jäi vähäiseksi, vaikka niistä olisi voinut saada enemmän. Ilmeisesti olivat jääneet leikkauspöydälle. Sen verran pitkälle hahmoja kuitenkin vietiin.

Lisäksi oli turvallista ameriikanpolitiikkakritiikkiä. Kidutuksen salliminen on demokraattisessa valtiossa kipeä aihe, ja sitä sivuttiin kunniallisesti. Tärkeintä on kansan opettaminen hyvään ja pahaan. Hyvät pitävät kiinni moraalista vaikeinakin hetkinä, eikä mikään kosto ole riittävä peruste ihmisarvon loukkaukselle. Näin kun olisi oikeassakin elämässä.

Muuten - en ole vieläkään ihan ymmärtänyt, mistä suomennoksen medusa tulee...